Kirjoittaja Marjut Rapp

Alkuperäinen sääksi-uutinen julkaistiin 6.9.2018 (EDIT:2021, 2023). Sääksi (Pandion haliaetus), vanhalta nimeltään kalasääski, on kotkien jälkeen kookkain päiväpetolintumme. Sääksen ravintona on yksinomaan kalat. Sääksi hyökkää saaliinsa kimppuun syöksymällä ja sukeltamalla. Ja kun se nousee saaliineen vedestä, näyttää kuin torpedo olisi sen jalkojen välissä. Saaliskaloina ovat  ihmiselle toisarvoiset: lahnanlisut, ruutanat, särjet sekä tuppihauet. 

Sääksi pesii tasalatvaiseen mäntyyn josta se näkee ympäristön hyvin. Tämä tarkoittaa, että pesäpuun latvan pitää olla muiden puiden latvoja ylempänä. Joskus sääksen on vaikea löytää itselleen sopivaa pesäpuuta ja silloin ihminen voi auttaa.Näin tapahtui Vesijaolla vuonna 2005, kun jo pari vuosikymmentä lintujen elämää seurannut syntyperäinen Vesijakolainen Matti Hokka sai ajatuksen tekopesän rakentamisesta omille mailleen. Ajatuksen toteuttajiksi löytyi lintuharrastajat ja rengastajat Juhani Koivu sekä Harri Koskinen.

Juhani Koivu on palkittu sääksien suojelija, jolla on takanaan lintuharrastusta jo 65 vuotta. Sääksikantaa on saatu pelastettua tekopesien avulla, joita Koivu on ollut rakentamassa n. 600 kappaletta. Vuonna 2013 BirdLife Suomi palkitsi Juhani Koivun kultaisella ansiomerkillä pitkäaikaisesta lintuharrastuksesta ja suojelutyöstä.

Harri Koskinen on saanut rengastusluvan 1986 ja sääksiä hän on rengastanut 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Koskinen rengasti aluksi pääasiassa tikkoja ja petolintuja ja viime vuosina hän on keskittynyt rengastamiseen myös Lapissa. Harri Koskinen on rakentanut sääksille tekopesiä pian pari sataa kappaletta.

Matti Hokan muisteloa lainaten: ”Otettuani yhteyden Koivun Jussiin homma lähti heti vauhdilla käyntiin. Jussin ja Harri Koskisen kanssa kiertelimme moottorikelkalla Vesijaon Isosaaren rannat. Sieltä he “bongasivat” sopivan rantamännyn ja parin viikon päästä he tulivat tarpeet mukanaan pesän rakennukseen”.

”Tämä tapahtui maaliskuulla 2005. Pesää varten he olivat tehneet kaksi “seppeltä”, – noin puolitoista metriä halkaisijaltaan ja kolmisenkymmenta senttiä korkeita. Materiaalina oli tuuman paksuiset kuusen oksat, jotka oli taivuteltu kaareviksi ja naulapyssyllä ammuttu toisiinsa kiinni, eli rakenne oli varsin tukeva. Harri kiipesi tolppakengillä puuhun, katkoi latvan ja kiinnitti johonkin trissan ja pudotti nostoköyden alas. Hänelle sitten köydellä hissattiin tarpeet ylös. Ensin hän pitkillä nauloilla kiinnitti rungosta ylöspäin 2 kpl viistotukia, jotka olivat kymmenisen senttiä paksuja, kitukasvuisen kuusen rungoista tehdyt. Viistotukien ja paksuimpien oksien varaan hän rakensi lavan, jonka ainekset olimme keränneet ympäriltä kitukasvuisista näreistä. (kitukasvuinen on hyvin tiheäsyinen ja siitä kun on vähän vuoltu kuorta pois, se kuulemma kestää lahoamatta pisimpään) . Lavan päälle sitten nostettiin molemmat seppeleet päällekkäin asetettuna, joten siitä tuli yli puolimetriä korkea pesä. Seuraavaksi keräsimme melkein kuivia kuusen oksia pari säkillistä, jotka Harri sijoitti pesän pohjalle. Sitten keräsimme maasta kariketta pari säkillistä, jotka tulivat päälimmäiseksi nyt valmiiseen pesään. Tärkeä asiaan kuuluva yksityiskohta oli, että Harri jätti latvan tynkään yhden sivulle sojottavan oksan, jolla koiraslintu voi istua, kun naaras hautoo. Naaras ei pesintäaikana kalasta, vaan koiras tuo eväät perheelleen”.

”Pesä pysyi ensimmäisen kesän tyhjänä, mutta vuodesta 2006 se oli asuttu ja 1 poikanen lähti maailmalle. Kesää 2016 lukuunottamatta se on ollut asuttuna ja laskujeni mukaan 29 poikasta on rengastettu. Useana vuonna poikasia on ollut kolme.  Keväällä yleensä koiras tulee ensin pesälle”.

Joka vuosi Harri ja Juhani ovat käyneet tarkistamassa pesän ja Matti on ollut rengastusretkellä mukana. Vuonna 2018 Vesijako-järven suojeluyhdistyksen hallituksen jäsen Jari Hokka kyyditsi Juhanin ja Harrin pesälle. Pesintä oli jälleen onnistunut! Rengastus tapahtui 7.7.2018. Juhani tarkkaili rengastustapahtumaa pesäpuun alapuolella ja sääksi-pariskunta seurasi tapahtumaa kauempaa.  Harri kapusi puun latvaan rengastamaan ja punnitsemaan poikaset. Pesässä oli 2 poikasta; siipi 258 mm, paino 1430 g (lienee koiras) ja 273mm/1700 g (lienee naaras, naaras on koirasta kookkaampi).

Harri kertoo, että ensimmäinen pesintä oli vuonna 2006 ja sen jälkeen hän on rengastanut sieltä poikaset 13 kertaa. Vuonna 2016 pesintä on jäänyt väliin mahdollisesti toisen linnun menehdyttyä muuttomatkalla. Pesintä ei myöskään onnistunut Isosaaressa vuonna 2019 eikä vuonna 2020. Koko kesän 2020 pesän lähistöllä on ollut milloin yksi milloin kaksi lintua, mutta ne eivät ole pesineet. Sääksiasiantuntijoiden mukaan nuoret linnut “kihlautuvat” ja oleilevat tyhjän pesän lähellä koko kesän, tavallaan varaten sen itselleen, kunnes ovat täysikasvuisia. Tässä lienee nyt sellainen tapaus.

Sääkset hylkäsivät Isosaaren pesän ja rakensivat uuden Maa-Kaitanoon. Uusi pesä havaittiin keväällä 2020. Pesintä onnistui taas vuonna 2021. Suojeluyhdistys pääsi mukaan sääksenpoikasten rengastukseen 8.7.2021. Pesässä oli kaksi poikasta. Muutaman viikon päästä tästä poikaset olivat jo lentokykyisiä.  Mikäli veneilet pesän lähettyvillä, jatka nopeasti matkaasi varsinkin keväällä, alkukesällä jolloin emo vielä hautoo. Emo nousee pesästä siivillleen taivaalle kaartelemaan veneilijät havaittuaan ja on vaarana, että pesintä epäonnistuu, jos linnunmunat kylmettyvät. 

Kun tuli mieleen, onko rengastettuihin Vesijaon sääksiin tormätty myöhemmin, niin Harri kertoi, ettei yhtään löytöilmoitusta/kontrollia Vesijaon sääksistä hänelle ole tullut. Se ei ole mitenkään tavatonta, sillä suurin osa kuolleista linnuista jää kuitenkin löytymättä.

Täysikasvuisen sääksen pituus: 52 – 60 cm, siipien kärkiväli 152–160 cm. Naaras on koirasta kookkaampi. Paino: 1,2–2 kg (koiras), 1,5–2,2 kg (naaras). Populaation tila Suomessa: elinvoimainen, noin 1150–1300 pesivää paria. Sääsken pesät ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla. Pesäpuuta ei saa kaataa eikä lintujen pesintää häiritä. Sääksi voi elää jopa 30 vuotiaaksi. Vesijaon sääksien syysmuutto alkaa näin syyskuussa kohti Afrikkaa. Odotamme innolla paluumuuttoa takaisin pesälle huhtikuussa, uusia poikasia kesäkuussa ja uutta rengastusta jälleen heinäkuussa 2022! 

Kesällä 2022 ja 2023 Harri Koskinen ei ennättänyt tulla rengastamaan Vesijaon sääksiä. Pesintä Maakaitanossa onnistui kuitenkin kesällä 2023.  Havaitsimme pesässä ainakin yhden poikasen.